Korisjäbä donkkaa, pyöräilijä bonkkaa

Aamu - elämä hymyilee.

Yleensä työmatkani kestävät noin 45-55 minuuttia, mikäli kuljen pyörällä. Eilen sain tuon saman matkan kestämään noin puolitoista tuntia ja kyseistä venytystä voisi kuvailla "surkeimmaksi pyörän päällä viettämäkseni 20 kilometriksi".

Ei siksi, että ulkona oli -16c pakkasta ja varpaani olivat puolimatkan jälkeen umpijäässä. Ei siksi, että kaaduin lumisessa alamäessä etupyörän luistaessa alta. Matkani ei ollut tuskainen edes siksi, että ajovalon akku hyytyi kylmyyteen ja osa matkasta taittui säkkipimeydessä.

No miksi sitten, joku saattaa kysyä?

Bonk

Aku bonkkaa.

Pitkäkestoiseen urheilusuoritukseen keskittynyt urheilija tuottaa energiaa joko polttamalla rasvaa tai pilkkomalla glykogeenejä glukoosiksi (polttamalla sokeria). Hapenottokyvyn rajamailla tapahtuvassa harjoitteessa suurin osa energiasta tulee glykogeeneistä.

"Bonkkaus" kuvaa fysiologista tilaa, joka aiheutuu maksan ja lihasten glykogeenivarastojen ehtymisestä. Tämä tila ilmenee äkillisenä uupumisena, energiatason putoamisena ja hypoglykemiana. Hypoglykemia, eli matala verensokeritaso aiheuttaa oireita, joihin kuuluvat mm. kömpelyys, vaikeudet tuottaa puhetta, sekavuus, tajunnan menetys, erilaiset kohtaukset ja äärimmäisessä tapauksessa jopa kuolema.

Hauskoja faktoja (Wikipediasta poimittuna)

1. Tyypillinen normaaliruokavaliota noudattava, ei-treenattu yksilö kykenee varastoimaan kehossaan noin 380 grammaa glykogeenia (eli noin 1500 kilokaloria energiaa). Harjoittelun ja hiilihydraattitankkauksen avulla jopa 880g / 3600 kilokalorin lukemat ovat mahdollisia.
2. Intensiivinen pyöräily saattaa helposti kuluttaa yli 600-800 kilokaloria (tai 60 grammaa glykogeenia) tunnissa.
3. Mikäli glykogeenivarastoja ei täydennetä harjoitteen aikana, kyseisen yksilön energiavarasto kuluu loppuun alle kahden tunnin yhtäjaksoisen pyöräilyn jälkeen.
4. Energiavaraston ehtyminen nostaa serotoniinitasoa ja vähentää aivojen dopamiinituotantoa.
5. Serotoniinitason säätelyä hyödynnetään mm. masennuksen, paniikkihäiriöiden ja sosiaalisten pelkojen lääkehoidossa.
6. Dopamiini on hermoston välittäjäaine, joka saa aikaan esimerkiksi innostuksen, palkituksi tulemisen, motivoinnin ja mielihyvän tunteita.

Kohtien 4-6 yhteisvaikutus on, että useimmilla henkilöillä pään sisälle ilmestyy ääniä, jotka sanovat: "En pysty siihen" tai "Anna mun nyt vaan itkeä sikiöasennossa".

Tällaiset äänet vainosivat minua noin puolet eilisestä työmatkastani. Olisin voinut toki soittaa evakuointipuhelun, mutta tällaista ajatusta ei päähäni sattunut. Olisin voinut myös pysähtyä kaupan kohdalle ostamaan jotakin pikaista syötävää, mutta eipä tullut sitäkään ajateltua.

Minä vain jatkoin pyöräilyä tahmeaksi siirapiksi muuttuneessa lumihangessa, koska en kyennyt miettimään mitään muutakaan.

Johtopäätökset

Tämä kaikki johtui hyvin yksinkertaisesta syystä: en vain syönyt tarpeeksi. Paahtoleivästä ja kupillisesta kahvia koostunut aamupalani oli enemmän kuin poltettu aamuisen työmatkan jälkeen. Päivän mittaan söin lähinnä salaattia muistuttavan lounaan ja niillä höyryillä jatkoin eteenpäin kello viiden pyöräretkelle.

Vihreänä töihin, punaisena takaisin.

Oheinen kuva kertoo tilastotietoa: vihreät viivat kuvaavat aamuisen pyöräilyni tuloksia - keskinopeus 18,8km/h. Punaiset viivat ovat sama matka iltapäivällä - keskinopeus 15,5km/h. Puolessa välissä kotimatkaa näytti vielä ihan hyvältä, mutta sitten eteneminen hidastui melko reippaasti. Jos hakemalla hakisin tästä kokemuksesta niitä positiivisia puolia, niin tulinpa edes kokeilleeksi pyörän pienimpien vaihteiden toimivuuden talviolosuhteissa.

En vaivautunut etsimään netistä salaatin ravintoarvoja tätä postausta varten, mutta olen melko varma, että syömäni salaattimäärän polttokelpoinen energia jäi alle tarvitun +1000 kilokalorin.

Viesti itselle: syö enemmän.