9.6.2014

Turhuutta ja tuulen tavoittelua

1982 Bianchi Specialissima
Eräässä laulussa lauletaan kahdelle tehdystä yhdestä polkupyörästä, mutta viime viikolla minä upotin oikeastaan kaiken liikenevän vapaa-aikani (yhden henkilön) kahteen polkupyörään. Muu perhe oli mummolassa ja minä töissä, joten "vapaata" riitti.

Tällaisten sessioiden jälkeen ja aikana Saarnaajan kirja on mainio keino pitää jalat maan pinnalla ja jatkaa päänsä leijuttamista siellä pilvissä.
Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. (Saarnaaja 5:20, KR-92 mukaan)
Iloa tuottavia askareita tuli sitten tehtyä hieman urakkaluonteisesti ja tunteja kului sen verran, ettei niitä kehtaa edes laskea (tai ääneen tunnustaa). Vaan laskinpa (ja tunnustanpa) silti: seitsemän päivän aikana pyöräjuttuja tuli väännettyä yhteensä noin 50 tuntia... Toisin sanoen, tällä kertaa on luvassa paljon melua fillareista.

Mitä tuli tehtyä?

(toistaiseksi) Valmis Commuter
Esimerkiksi käynee listaus työmatkapyörään tekemistäni jutuista:
  • siistiminen / pesu
  • vaihdevivun paikan muutos & uusi pätkä vaijerinkuorta
  • jarrujen säätö + uudet palat
  • soittokello (hankinta, hifistys ja asennus)
  • tankonauhat + tankotupit
  • 2-laatuiseksi jääneen logon hifistely/uudelleenmaalaus
  • satulan uudelleenpäällystys
  • uusi satulatolppa (kiillotus, katkaisu, asennus)
  • takavanteen rihtaus
Sitten olisi vielä se toinen pyörä, avauskuvan vintage-Bianchi, josta en ole täällä ennen maininnutkaan. Yhden luonnos-postauksen kirjoittelin tuossa taannoin, mutta se jäi syystä tai toisesta julkaisematta. Tämän pyörän osalta menneen viikon tehdyt-työt-lista meni jotenkin näin:
  • siistiminen / pesu
  • Scott DH aerobar tangon vaihto ja yli 20-v vanhojen tankoteippien poisto (rikkomatta niitä)
  • "uuden" droppitangon siistiminen ja teippaaminen mainituilla teipeillä (rikkomatta niitä)
  • stemmin vaihto
  • satulatolpan kiillotus
  • jarrujen puhdistus ja säätö
  • vaihteiden puhdistus ja säätö
  • ketjujen vaihto
  • ajoasennon haku & säätö
  • klossien siirto uusiin pyöräkenkiin
  • uusien huppujen teko jarrukahvoihin (nahkaa, 2 paria)
  • satulan suojakäsittely
Bianchin listan purkamisen jätän suosiolla myöhempään/myöhempiin postauksiin, ettei tämä veny kirjan mittaiseksi.

Ding ding, ensimmäinen erä, kiiltoa kehiin!

Kello ja kiillotustahna. Kuvan sieni ei liity tapaukseen.
Paikallisen kivijalkaliikkeen hyllystä löytyi ilmeisesti jo hetken aikaa varastossa pölyttynyt soittokello. Hankkimani kello muistuttaa etäisesti Crane Suzu Bell -nimellä kulkevia kelloja, mutta 3 euroa ei ole hankintahintana aivan yhtä paha kuin 15 euroa+postikulut. Budjettikello budjettipyörään ja sitä rataa.

AFA Made in France BU SGDC
Kello on leimojen perusteella ranskalaista alkuperää ja se kiinnittyy haarukkaa kiinnipitävän (ohjainlaakerin?) mutterin alle. Ruma maalipinta on kuitenkin ruma maalipinta, joten se sai lähteä.

Hionta 240 karkeuteen saakka, enempää en malttanut.
Maalit poistettuani tuli taas tehtyä jotakin aivan ensimmäistä kertaa. Autosol -kiillotustahnan käyttö-noviisi laittoi tuotetta kellon kylkeen ja aloitti kiillottamaan pa.. remman näköistä kelloa.

Tahnaa.
Kiillotustahnan tummuminen kuuluu ilmeisesti asiaan, sillä näin kävi joka kerta.
Lopputulos oli parin kierroksen jälkeen oikeastaan juuri sellainen kuin odotinkin. Ennakkotietona oli, että tällaisissa jutuissa pohjatöiden merkitys korostuu. Esimerkiksi vesihiomalla kellon (600-1000 karkeus?) ennen kiillotusta olisi lopputulos ollut lähempänä peiliä. Hyvä on täydellisen pahin vihollinen, kuulemma.

Kiiltoa ja naarmuja. On se silti nätimpi kuin aloittaessa.
Kiillotustahnan käyttöä jatkoin Bianchin kromiosien ja satulaputken kanssa. Nättiä tuli, uskokaa pois, vaikka kuvia en näistä ottanutkaan.

Korkki auki - vai kiinni?

Tarvikkeet: 1kpl juhlat, 2kpl Gancia Asti -kuohupulloa ja mattoveitsi.
Alussa lainaamani Saarnaajan kirja on todellakin hyvän mielen kirja. Mitään ei ole uutta auringon alla, eikä viinipullonkorkkien uusiokäyttö polkupyörän tankotuppeina ole mikään uusi juttu. Silti,
Päätin sitten virkistää itseäni viinillä -- päästämättä silti viisautta ohjaksista.
(Saarn. 2:3 alku KR-92)
Mattopuukko puree korkkiin kuin - no, mattopuukko korkkiin. Eniten sain varoa veistämästä liian paljon korkkia kerralla, jotta tulppa pysyisi sille varatulla paikalla vielä asennuksen jälkeenkin.

Lyhyehkö testitanko.
Testailin tulppien soveltuvuutta säännöllisin väliajoin tangon lyhennyksestä yli jääneeseen ja tätä tarkoitusta varten varaamaani putkeen. Testiputken lyhyys oli kiva juttu, sillä etenkin ensimmäisillä sovituksilla korkkia ei olisi varmasti saanut pois ilman korkinavaajaa (jättää ruman jäljen korkkiin). Jälkiviisaana ja estetiikan nimissä voisin ehkä hioa tupin näkyvää osaa vielä hieman pienemmäksi ja värjätä tupit tummemman sävyisiksi, mutta olkoonpa nyt noin, kunnes asia alkaa oikeasti ärsyttää.

Valmiin korkin tankotupin mitat.
Seuraavaksi vääristetään hieman aikaa. Valmiiden tankotuppien pariksi piti saada (keinonahalla päällystämääni) satulaan sopivat gripit. Edellinen nahkamestarin lyhyt oppimäärä viime lokakuussa sujui sen verran hienosti, että päätin tällä kertaa haukata hieman isomman palan. Tämän ponnistuksen tein kuitenkin Bianchin jarruhuppujen kanssa, joten Commuterin gripeiksi kääntyi quick hack -henkinen tankoteippiviritys keinonahasta.

Keinonahkaiset tankoteipit.
Tekovaiheesta minulla ei ole kuvia, mutta kaikessa yksinkertaisuudessaan homma sujui jotenkin näin:
  1. Leikkaa tarpeeksi pitkä ja n. 2-2,5cm leveä suikale keinonahkaa (2kpl)
  2. Taita keinonahkasuikaleen toinen reuna n. 1/3 matkalta (käy helpoiten "teipatessa") jotta leikkausreuna ei jää näkyviin
  3. "Teippaa" kuten tankoteipillä teipataan, joko sisältä ulos tai ulkoa sisään kierittäen. Minä kieritin sisältä ulospäin. Aloitusta helpottamaan teippasin keinonahkan kiinni tankoon pienellä pätkällä sähköteippiä.
  4. Viimeistele asennus tunkemalla keinonahkatankoteipin yli jäänyt pää tangon sisälle ja kiinnitä Gancia Asti -tankotuppi.
  5. Profit! (ja tee sama toiselle puolelle)
Toivottavasti tämä pyörä nyt ohjautuu vähintäänkin Salomon viisaudella. Saarnaajaa on sentään luettu.

Mysteerisatula

Satula ennen.
Olin viikon aikana sen verran pyörähuuruissa, että meno ja meininki ulottui lopulta sinne, minne aurinko ei yleensä paista. Minä nimittäin otin ja päällystin takakulmastaan rikki menneen satulan uudelleen (= tankotulppien aikavääristyksen yhteydessä mainittu operaatio). Samassa yhteydessä vaihdoin wanhan patenttikiinnitteisen satulatolpan uuteen.

Satula kuorittuna, uuden päällisen mittaus.
Uusi päällinen leikattuna.
Keinonahkan venyttelyä. Tässä meinasin hieman hermostua, mutta mitäpä sitä suotta satulalle suuttumaan.
Valmista tuli. Välissä on kontaktiliimaa.
Jälkiviisaana voisin todeta satulan päällystämisestä hieman Saarnaajan tapaan näin:
Mutta kun tarkastelin töitä, joita käteni olivat tehneet, ja vaivaa, jonka olin nähnyt, minä havaitsin: kaikki se oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Mistään ei ole mitään hyötyä auringon alla. (Saarn. 2:11 KR-92)
Se hyöty tästä tosin saattoi olla, että nyt satulan pehmusteisiin ei sada vettä ainakaan suoraan sisään ja aiemman päällisen Nakamura-tekstit katosivat kartalta.

"Uusi" satula ja oikeasti uusi satulatolppa.
Jos saisin nyt kuitenkin valita, niin jättäisin satulan päällystämättä. Ihan vain muutamasta hyvästä syystä. Ensinnäkin, keinonahkaksi kannattaisi valita sellaista laatua, joka kestää hieman paremmin kolhuja. Toisekseen, tässä oli aivan älytön homma. Kolmanneksi, päällystämäni satula oli vanha markettipyörä-tyyppinen halpasatula, joka ei ollut ehkä sittenkään se paras aihio tähän projektiin. Sellaiset eivät muutu laatusatuloiksi, vaikka kuinka kiillottaisi.

Katkaisukohdan mittaus. Minimi-insert on noin 100mm, nollakohta istuinkorkeudella.
Satulatolpan hankinta oli ollut myös jo pidempään listalla. Vanhan tolpan kiinnitysmekanismi narisi ikävästi ja sitä oli kurja säätää. Uuden satulatolpan löysin Bilteman valikoimista, hintaa tolpalla oli kokonaiset 7,99 eur.

Jotta sain tästäkin pyörän yleiseen tyyliin sopivamman custom-osan, hioin markettimustan tolpan hieman kirkkaammaksi ja leikkasin pituudesta 10 cm pois. Putkileikkuri oli katkaisussa hieman kovilla, mutta 3-22mm putkelle tarkoitetulla leikkurilla voi näemmä katkaista vielä 28.6mm paksuakin putkea.

Poikk' män.
Grammaviilailusta ei n. 15kg painavassa pyörässä ole paljon iloa, mutta satulatolpasta tuli operaation myötä noin 50g kevyempi.

Brooks B17 Narrow. Kuva (c) Brooks England
Satulaepisodin päätin lopulta juhlalliseen lupaukseen. Kun tämä (henkistä) kipua ja kärsimystä aiheuttanut feikkinahkajakkara ennemmin tai myöhemmin kuluu puhki, niin päällystyshommien aiheuttamaa tuskaa lievittämään ostan ihan oikeasta nahkasta tehdyn Brooksin satulan. Maksakoot sen 95 euroa, tuleepahan sentään hyvä.

Pienemmistä jutuista en malttanut napsia kuvia, vaikka takavanteen rihtaukseen käyttämästäni virityksestä olisin ehkä voinut. Taannoin erästä mersua väistäessäni vääntynyt takavanne oikeni lopulta kymmenessä minuutissa Youtubesta löytyviä rihtausohjeita soveltamalla. Rihtauspukkia minulla ei ole, mutta mielestäni homma onnistui melkoisen helposti suoraan takahaarukassa. Sivuttaisheiton tarkkailuun käytin apuna satulan päällystyskuvissa näkyviä muovisia puristimia sopivaan kulmaan takalokasuojan kannakkeeseen kiinnitettynä.

Seuraavaan kertaan

Ja vielä: Poikani, paina varoitus mieleesi. Paljolla kirjojen tekemisellä ei ole loppua, ja alituinen tutkistelu väsyttää ruumiin. (Saarnaaja 12:12, KR-92)
Jarruhuppujen prototyypit.
Kuluneesta viikosta jäi materiaalia useampaankin postaukseen, joita kirjoittelen taas kun aikaa jää. Tätäkin postausta voisi tietty venyttää, mutta rajansa kaikella.

Yksi tulevaisuuteen jäävistä aiheista (ja samalla menneen pyöräviikon suurin saavutus) on kuvassa näkyvien nahkaisten jarruhuppujen luomisprosessi. Niiden tekemisessä riitti paljon hupia, haasteita ja typeriä kysymyksiä suutarille.

Siihen saakka jatkan turhuuksia ja tuulten tavoittelua, kuten tavallista.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti