Hyvää isänpäivää!

Hyvää isänpäivää 2014, minulle!

Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä.

Mark. 10:16

Mitäpä sitä muutakaan voi, kun ovat niin ihania. =)

Takavaihtajan sähköistys

Takavaihtaja + servo = win?

Sähkövaihtajaprojektissani on pari kokonaisuuden kannalta erityisen kriittistä komponenttia. Kuvassa näkyvä takavaihtajan ja servon risteymä on toinen näistä tärkeistä osista. Servon muokkaamista harjoittelin jo aiemmassa postauksessa, tämänkertainen installaatio pureutuu itse vaihtajaosan muokkaamiseen ja sen vaiheiden dokumentointiin.

Hall-antureista

2kpl TLE4905L hall-anturia.

Sähkövaihdeprojekti on jo melko pitkällä. Koska käyttämäni osat eivät välttämättä ole aina niitä kaikkein kestävintä laatua (~50e kokonaisbudjetti), systeemin olisi hyvä tunnistaa edes joitakin käyttäjän virheitä, selvitä niistä ja estää osien ennenaikainen rikkoutuminen. Eräs tällainen tunnistin / anturisysteemi on pyörintätunnistin, jonka palauttamien arvojen perusteella päätellään pyöriikö ketju ja voidaanko vaihteita siten vaihtaa. Tällaisen tunnistuksen saisi aikaiseksi jo yhdelläkin tunnistimella, mutta toisaalta, määrä korvaa laadun...

Koko juttu kertoo, kuinka kahteen Hall-anturiin ja muutamaan magneettiin perustuva pyörimisen/pyörintäsuunnan tunnistin rakennetaan ja kuinka sellaista ei kannata kiinnittää.

Futaba s3003 feedback mod

Testattu, toimii - avataan se.

Sähkövaihdeprojektin osaprojektit jatkuvat. Takavaihtajaa liikuttelevaa servoa on helppo komentaa siirtymään johonkin tiettyyn asentoon, mutta jälkikäteen servosta ei voi lukea, mihin asentoon se jäi. On toki olemassa kalliimpia ja ilmeisesti parempia servoja, joissa tällainen ominaisuus löytyy ("open loop" tai "feedback" servo) mutta yllätys kyllä, halvin lähikaupan hyllystä löytynyt standardikokoinen servo (Futaba s3003) ei ole sellainen.

Toiset asiat täytyy tehdä itse ja toiset asiat saa tehdä itse.

Virta päälle, virta pois

Servon virtakytkin -testikytkentä.

Vielä viikko sitten minulla ei ollut ajatustakaan, millaiseen jäniksenkoloon tuli taasen hypättyä näiden elektroniikkavekottimien kanssa. Sähkövaihtajaprojekti etenee, jos toisinaan oppimiskäyrä onkin melko jyrkkä. Aikani pohdittuani sain servon virtakytkimen toimimaan (heti toisella yrittämällä) ja samalla tuli ehkä opittua jotakin uutta. On se jotenkin hirmu jännää, kun koodilla voi manipuloida reaalimaailmaa. Laittaa vaan väliin kaikenlaisia fettejä, vastuksia ja yhden schottky-diodin.

Yhdestä on moneksi - analogitekniikkaa

R-2R vastusverkko-painike-juttu.

Mikrokontrollereissa on pinnejä, joihin saa kiinni kaikenlaista. Jotkut pinneistä ovat digitaalisia (0 tai 1) ja jotkut pinneistä ovat analogisia (0 ... 1). Jos projektin tavoitteena on tunnistaa painikkeen painalluksia ja mikäli digitaalisia pinnejä ei ole enää vapaana painikkeiden kytkemiseen, vastusverkolla (tai -tikapuilla) voidaan kytkeä monta painiketta analogiseen pinniin.

Tarve tällaiselle temppuilulle ilmeni, koska projektissa käyttämäni Adafruitin Trinket perustuu ATtiny85 -mikrokontrolleriin ja siinä on vain 5 kappaletta käytettävissä olevia GPIO (General Purpose Input and Output) pinnejä.

Myöhästynyt joululahja

Lopputulos.

Heitin viime joulun alla ajatuksen vaimolleni. Ehdotin hänelle ostavani pari mikrokontrolleria, rgb-ledirengasta ja lipo-akkua. Tämän jälkeen kerroin, kuinka viettäisin muutaman illan yhteistä vapaa-aikaamme kolvatessa ja toisen muutaman illan koodatessa. Lopputuloksen sanoin kiinnittäväni hänen korviinsa.

Vaimokulta vastasi, jotta sopiihan se.

Stereotyyppejä

Lauantaina vietettiin kansainvälistä ohjelmoijien päivää. Koska lauantaisin ohjelmoijat ovat kotona (koodaamassa harrasteprojektejaan), edustamani yritys juhlisti ohjelmoijien omaa päivää heti seuraavana maanantaina.

Sanovat, että tyypillinen ohjelmoija toimii pääasiassa kola-pizza -pohjaisella ruokavaliolla.

Kansainvälinen ohjelmoijien päivä 13.9.2014

Kansainvälisen Ohjelmoijien päivän lopputulosten perusteella on todettava, että ainakaan paikallisella konttorillamme ei työskentele sitä kaikkein tyypillisintä ohjelmoijaporukkaa. Pizzabokseja vastaavaa kolapakkaus -vuorta ei konttorilta löytynyt.

Ehkä me olemme 50% tehokkaampia? =)

Arki, päivää

Tipu Topakka istahtaa maahan (ja alkaa itkeä) (c) Richard Scarry

Toisinaan, kun lapset on saatu nukkumaan ja talo hiljenee, jäljelle jää jotenkin tyhjä olo. Ei välttämättä mitenkään huonolla tavalla tyhjä, mutta toisinaan, talon asukkaan pään sisäinen tunnelma vastaa tyhjäksi pumpattua kaivoa. Kumisee. Noin niin kuin olisi hieman kaikkensa antanut.

Kesä 2014

Juhannus, #kesäloma2014

Kesäloma oli ja meni. Sääli, mutta 8 viikkoa lomailua riittää pitkälle syksyyn. Ajattelin vielä tehdä tällaisen mini-albumin valokuvien myötä, sillä onhan näitä jälkikäteen aina kiva muistella.

Hästääg #kesäloma2014 ja #superperhe.

Jarruhuput

Modolo anatomic jarruhuput, luonnonkumia.

Luonnonkumisten esineiden, päivänvalon, käsistä irtoavien rasvojen ja kovan käytön yhdistelmä ei välttämättä ole sellainen, jota museoviraston konservaattori arvostaisi. Mainittu yhdistelmä sattuu toisaalta löytymään Bianchini jarrukahvojen suoja/pehmustehupuista, minkä seurauksena minulla oli käsissäni pieni ongelma.

Ongelmaa ei helpottanut se ajatus, että jossakin periaate-tasolla olen päättänyt kohdella Bianchia enemmän kuin vähemmän silkkirukkasin. Tästä syystä minun mielestäni myös pyörään vaihdettavien käyttö/kulutusosien tulisi olla pyörän fiilikseen ja henkeen sopivia. Hankaluuksia aiheuttavien jarruhuppujen valmistaminen on kuluneina vuosina lopetettu, joten täysin samanlaisten korvaavien huppujen hankinta on vähintäänkin hankalaa. Etsikääpä vaikka "Modolo Anatomic natural gum brake hoods" -hakusanoilla ja kertokaa mitä löytyy, jos löytyy.

Mikko's sweatshop natural leather -jarruhuput, versiot 2 ja 3.

Tyypilliseen tapaan, ratkaisu ongelmaan oli "kiivetä läpi harmaan kiven ja perä edellä puuhun." Koska nahkasta viime syksynä muotoilemani työmatkapyörän kädensijat onnistuivat kohtuudella, niin rohkenin kokeilla jotakin paljon vaikeampaa. Paaaalljon vaikeampaa ja aikaavievempää.

Suojuoksua

Loputon tuska. Kuva: Hannes Heikura 1997

Tulipa tässä Raamattua lukiessani eräs takavuosien huippuhiihtäjä mieleen. Oikeastaan jos ihan tarkkoja ollaan, niin mieleeni tuli Vuoden lehtikuva -palkinnon voittanut valokuva vuodelta 1997. Kyseessä on siis tuo oheinen kuva, jossa treeniensä keskellä puoliksi suohon uponnut Mika Myllylä on otsikoitu kokemaan loputonta tuskaa. Myllylän tarinaa tai sen sisältämää tuskaa en otsikoiden ulkopuolelta tunne, mutta kuva kyllä koskettaa monella tasolla.

Kuvassa minua viehättää ensinnäkin se, kuinka kaksi periksiantamatonta luontoa kohtaavat. Toisaalta kuva herättää kysymyksen, onko tuossa puuhassa lopulta yhtään mitään järkeä. Myllylästä on havaittavissa myös tiettyä täydellistä asialleen omistautumista. Jäin myös miettimään olisiko minusta tuohon touhuun ja kuinka kauan sitä jaksaisin? Kuva henkäisi hetkessä esiin monia samantyyppisiä ajatuksia ja kysymyksiä, jotka liikkuivat enimmäkseen filosofisen itsetutkiskelun suuntaan.

Minusta olisi hienoa, jos minusta löytyisi jotakin samaa mitä tuossa Mikasta otetusta kuvasta on löydettävissä. Ei siksi, että haluaisin olla mies-osiani myöten suossa, vaan siksi, että jaksaisin aina jatkaa - vaikka alkua tai loppua ei olisikaan välittömästi näköpiirissä. Hetkellisen kurjuuden sietäminen on jotakin, minkä tulee ilmeisesti löytyä meistä sisältäpäin. Voikohan sellaista millään harjoitella ilman suota ja suksisauvoja?

Turhuutta ja tuulen tavoittelua

1982 Bianchi Specialissima

Eräässä laulussa lauletaan kahdelle tehdystä yhdestä polkupyörästä, mutta viime viikolla minä upotin oikeastaan kaiken liikenevän vapaa-aikani (yhden henkilön) kahteen polkupyörään. Muu perhe oli mummolassa ja minä töissä, joten "vapaata" riitti.

Tällaisten sessioiden jälkeen ja aikana Saarnaajan kirja on mainio keino pitää jalat maan pinnalla ja jatkaa päänsä leijuttamista siellä pilvissä.

Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. (Saarnaaja 5:20, KR-92 mukaan)

Iloa tuottavia askareita tuli sitten tehtyä hieman urakkaluonteisesti ja tunteja kului sen verran, ettei niitä kehtaa edes laskea (tai ääneen tunnustaa). Vaan laskinpa (ja tunnustanpa) silti: seitsemän päivän aikana pyöräjuttuja tuli väännettyä yhteensä noin 50 tuntia... Toisin sanoen, tällä kertaa on luvassa paljon melua fillareista.

Emmaljunga Scooter

Emmaljunga Scooter

Kuluneen puolentoista kuukauden aikana on tullut tehtyä kaikenlaista. Yksi esimerkki tällaisesta kaikenlaisesta projektista oli parvekkeen siivous talven aikana kertyneistä romuista, joka puolestaan poiki lisäprojektin roskalavalta löytyneiden lastenrattaiden muodossa. Niin kummalliselta kuin se vaikuttaakin, niin kuvassa olevat Emmaljungan Scooter -rattaat oli dumpattu kylmästi roskiin.

Vauvanomistajien kulttimerkkiä edustavat rattaat eivät voi olla huono sijoitus edes ilmaiseksi saatuna tai hieman rikkinäisenä. Niinpä nostin vaunut kyytiin ja palasin kotiin tutustumaan aiheeseen. Emmaljungan tuotesivuilta selvisi vaunujen (uusi) malli ja jatkohaku internetin arkistoihin kertoi loputkin vaunun speksit. Enää vaunut tarvitsi vain saada ehjäksi.

Commuter

Pyöräkorjaamo / olohuone. On siinä pyöräkin kuvassa.

Lähes kuukauden hiljaiselo täällä virtuaalinurkkauksessa on suoraa seurausta reaalimaailman aktiivisuudesta. Perheen kanssa vietetyt pääsiäinen ja vappu olivat mukavia vapaapäiviä arkiseen aherrukseen. Siinä sivussa on toki korjattu lastenvaunuja, tuunattu polkupyörää, soitettu bassoa ja viritelty elektroniikkaa.

Jospa aloittaisin purkamaan ajatusruuhkaa vaikka sitten tästä projektista, koska edellisessä pyöräpostauksessa (onko täällä muunlaisia?) mainitsin fillarin saaneen nimensä

Tankotanssia

Ennen ja jälkeen. Värikoodaus meni hieman rikki.

Työmatkafillarin ajokilometrien lisääntyessä minuun on iskenyt pienimuotoinen ergonomiapeikko. Suora tanko ei ole enää hetkeen tuntunut mukavalta ajossa ja siksipä se piti saada vaihdettua johonkin ranteille parempaan malliin. Pienen ajatushautomon jälkeen päädyin BLB:n Bronson Bar -tankomalliin, jonka sain ostaa ihan paikallisesti Pyöräpalvelu Berggreniltä kohtuuedulliseen hintaan.

Kuten aina tulee todettua, pientä projektia ei ole kai olemassakaan. Niinpä tämäkin projekti paisui kaksi iltaa ja/tai yötä vieneeksi puuhasteluksi. Tangon sain toki vaihdettua, mutta samassa yhteydessä vaihtoon menivät myös jarrukahvat ja vaihteenvalitsin. Remontin yhteydessä toteutin lisäksi loppuun muutamia alkuperäiseen visiooni kuuluneita ja kesken jääneitä pikkujuttuja.

Aivan kaikkia osia ei paikallisista löytynyt, joten tässä projektissa vierähtää vielä hetki nettikauppojen toimituksia odotellessa. Tilattuja osia odotellessa takajarruja ja vaihteita komennellaan siis vielä vanhojen vipujen voimin.

Harras harrastaja

Judosalin tatamitalkoot, tammikuu 2014.

"Joo, se nyt vain on sellainen harrastus". Mikä karmea alilausuma. Jäin taannoin maistelemaan sanaa 'harrastus' ja päädyin pohtimaan sen merkitystä hieman tarkemmin. Minulle harrastukset ovat osa arkea ja jokapäiväistä elämää. Harrastukset tarjoavat paikkoja ja tilanteita, joissa voin toteuttaa itseäni ja kehittää kykyjäni yhdessä muiden samasta asiasta innostuneiden kanssa. Kun siis harrastamme asioita, teemme jotakin sellaista josta yleisesti ottaen pidämme. Harrastaminen on jotakin sellaista, jonka puolesta useimmat ihmiset ovat usein jopa valmiita antamaan omastaan - sekä aikaa että rahaa.

Entäpä itse sana? Harras|tus, harras|taa, harras|tan, harras|te, harras|taja - tässä kohden tulin hieman yllätetyksi, sillä tajusin juuri määritelleeni hartaan ihmisen itselleni uudella tavalla. Kun puhumme harrastuksista, samalla sanomme että olemme tekemässä jotakin hartaasti. Jälkikäteen asia vaikutti toki päivänselvältä. Olen joskus mielessäni hymistellyt olevani judo-evankelista, sillä lähelle sydäntä päässeeseen harrastukseen on helppo keksiä yhtymäkohtia melkein mistä tahansa arkipäiväisestä tilanteesta. Rakas harrastus on asia, johon ajatukset kääntyvät usein ja sellaisesta on kiva ja helppo puhua. Tällaisella ajatusketjulla perusteltuna, hartaana olo tarkoittaa jatkuvaa yhteyttä johonkin mihin uskoo.

Jostakin syystä "Se on vain sellainen harrastus" alkoi tuntua kovin ristiriitaiselta lausumalta.

Työmatkafillarin huolto

Ketjujen hyppiminen loppui 18€ sijoitukseen.

Viime loppusyksystä alkanut työmatkapyörän ketjujen hyppiminen kyllästytti viimein niin paljon, että päätin tehdä asialle jotakin. Vian olin polkiessani paikallistunut vanhaan takarataspakkaan, jonka hampaat olivat liian kuluneet. Rattaiden yletön kuluminen aiheutti sen, että kun ketjuun välittyi riittävästi voimaa, ketju hyppäsi takarattaan ympärillä piikin tai kaksi, pyörästä katosi veto ja jalat pomppivat polkimilla. Tästä johtuen esim. "putkelta polkeminen" tuntui ehdottoman liian vaaralliselta (vaikka nyt sitten niitä mies-osiani ajatellen).

Ensin ajattelin vaihtaa pakan itse, mutta Sheldon Brownia aikani tulkittuani totesin, että homma ei onnistu ilman erikoistyökaluja. Kasettipakan olisin saanut auki ketjupiiskoilla, mutta vapaaratas tarvitsee oman avaimensa.

Tuumasta toimeen, rengas irti, autolla Ajopyörään ja uusi pakka hyllystä vaihtoon. Ovelta kassalle kului aikaa noin kymmenen minuuttia ja vaivaa säästyi melkoisen paljon. Joskus tulee vain hämmästeltyä, kuinka pienellä vaivalla jokin päivittäinen ärsytys poistuu ja sitä, miksei tätä ole tullut tehtyä jo paljon aiemmin.

Mikäli haluaisi takertua pikkuseikkoihin, voisi vielä todeta, että rattaiden vaihdon yhteydessä pyörästä katosi hieman huippunopeutta. Vanhassa rataspakassa rattaat olivat 13-14-16-18-21-24-28 ja uudessa pakassa (Shimano MF-TZ21) vastaavasti 14-16-18-20-22-24-28. Entinen kuutosvaihde on siis uusi seiska - ikään kuin se työmatkapyörässä mitään merkitsisi. On se silti hienoa, kun nyt isommillakin vaihteilla voi huoletta polkea vaikka ylämäkeä.

Basisti treenaa

 

Sain vietettyä hetkisen omaa laatuaikaa ja kävin läpi oheista opastusvideota. Tämä oli mielestäni niin hauskaa, että päätin purkaa kokemuksiani ihan postaukseksi saakka. Kaikessa yksinkertaisuudessaan videon groove sisältää monta harjoiteltavaa osa-aluetta:

• skaaloja 
• otelautakädellä tehtävää kielten sammutusta (left hand muting)
• kummitusnuotteja
• kielen yli hyppimisiä
• hammer-oneja
• pull-offeja ja
• liu'utuksia.

Video on peräisin Scott Devinen ylläpitämältä Scott's Bass Lessons -sivustolta, josta löytyy todella monta ja selkeää tuntia oppimateriaalia sekä aloittelijoille että pidemmälle ehtineille basisteille.

Lihasvoimaa

Lihakset ovat jotakin, mitä osa populaatiosta tapaa käydä kasvattamassa erilaisten fyysisten harjoitteiden parissa hikoillen. Ylimääräistä perspiraatiota välttelevät saliniilot päätyvät sitten toisinaan pohtimaan, josko samaan lopputulokseen voisi päästä jotenkin helpommalla. Esimerkkejä on monia ja niistä TV-shopin lukuisat ihmetuotteet raapaisevat vain pintaa.

Humpuukilaitteet sikseen, sillä videolla esitellään keksintö, josta voisi olla jopa oikeaa hyötyä. Viime aikoina tutkijat jossakin yliopiston uumenissa ovat ottaneet tavallista siimaa, kiertäneet sitä rullalle ja paistaneet koko komeuden uunissa muotoonsa (n. 30min@200c) . Lopputuloksena he ovat saaneet aikaiseksi hieman jousen näköisen ja lihaksen tavoin toimivan, mutta huikeasti (n. 100 kertaa) oikeaa muskelia voimakkaamman aparaatin.

Kun tällaista kierrettyä, paistettua ja uuteen muotoonsa jäähtynyttä siimaa jälleen lämmitetään, se kutistuu. Mikäli lämmitys hoidetaan siiman ympärille (tai sisään?) sijoitetulla lämmitysvastuksella, saadaan aikaiseksi sähkövirralla ohjailtava keinolihas. Punomalla useita tällaisia keinolihas -säikeitä yhteen saadaan aikaiseksi supervahvaa kangasta.

Wau. Minä haluan oman teräsmies-puvun, heti.

Hieman silti mietityttää, että a) mistä b) missä tilanteessa ja c) minkä aineen voimin tutkijat saavat nämä kaikki hienot ideansa?

Olohuoneen tapetointi (3:s osa)

Tapetointitarvikkeet

Olohuoneeseen tilaamamme tapetit saapuivat torstaina, joten perjantaina oli (yllätys kyllä) tapetoinnin vuoro. Tapetit ovat hienot, mutta kummallisen salamyhkäiseksi osoittautunut tapettitehtailija (Carlucci di Chivasso) ei pyynnöstä huolimatta luovuttanut minkäänlaista käyttökelpoista tapetin värikoodia edes asiaa kysyneelle myyjäliikkeelle (Maricken Raisio). Tummapohjaisen tapetin taustalle jäävä seinä olisi tietty hyvä maalata edes sinnepäin-sävyllä, mutta hiljalleen tämä tapettien ja värien kanssa jumppaaminen alkoi jo kyllästyttää.

"Color codes are proprietary and not available", joten päätimme vain tehdä siistiä työtä ja tapetoida suoraan valkoisella pohjamaalatun seinän päälle. Nyt puhutaan motivaatiosta: ilman mitään suorituspaineita ja tiedostaen, että jokainen pienikin tapettivuotien väliin jäävä rako jäisi näkyviin, työntekoon tuli tekemisen meininkiä. Suunnitelma B oli niellä mahdollinen pettymys ja tilata (taas) noin kolmella sadalla eurolla lisää tapettia.

Odotellaan taivasta

Taivas, leija ja pari tummaa pilveä.

Olipa jännä iltahetki. Kuvittelepa odottavasi pimeässä huoneessa ja tuntevasi, kuinka selkään sattuu hetki hetkeltä enemmän. Samalla kun kuuntelet vierestäsi kuuluvia, yhä enemmän ja enemmän ärsyttämään käyviä ääniä ja väsyt, joku yrittää aktiivisesti estää sitä, mitä olet tekemässä.

Jep, nukutin syli-ikäistä lasta. Tänään tuo lähes jokaikisenä iltana toistuva rutiini sai kuitenkin uusia ulottuvuuksia. Toisella puolella ovea odotti maukas pirtelö ja hyvää juotavaa. Oven toisella puolella oli valoa ja rakas ihminen (no, oli siellä minunkin puolellani, mutta malttakaapa kun maalailen mielikuvaa). Samalla lapsi herää kolmannen kerran siihen, kun hänet lasketaan sänkyynsä ja aloittaa koko prosessin alusta. Juuri pahimmalla hetkellä, kun pinna meinasi palaa, mieleeni juolahti eräs ajatus.

Tällä tavalla kristitty odottaa taivasta.

Jaa että? Vaan hieman miettien asia on juurikin näin. Täällä kärsitään, nähdään vaivaa ja ollaan kivuissa. Jeesus-mielessä monet asiat tapahtuvat aivan päin väärin ja niitä, jotka nauttivat nähdessään hihhulikristittyjen epäonnistuvan on nykymaailmassa paljon. Välillä on kylmää ja pimeää, mutta silti mieltä ylentää, että oven takana on toivoa, lämpöä ja rakkautta.

Vaikka täälläkin on omat hetkensä, siellä on jotakin odottamisen arvoista.

Angry Piñata

Kiukkuisen näköinen piñata ja chopstick.

Ta-daa! Esittelyssä Suomi-versio meksikolaisesta kansanhuvista, kutsuttakoon tätä sitten vaikka Finñataksi. Maailmalla porhaltavat Suomi-linnut lukeutuvat myös meidän perheemme lapsien suosikkieläimiin. Faktaa hyödyntäen päätimme siis tehdä vanhimman lapsemme synttäreille pienen yllätyksen. Täytyy myöntää että, jotenkin tuntuu hieman nurinkuriselta nähdä paljon vaivaa vain, jotta jollakin olisi hauskaa hakata lopputulos tuhannen kappaleiksi.

Hauskaa kyllä piisasi, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Pieneksi lohdutukseksi päätin myös dokumentoida hauskuuden valmistelut, eli piñatan ja kuvassa näkyvän miekan rakentamisen.

Koemaalauksia

Maalarinvalkoinen vs NCS S 0505-R70B

Sompailu jatkuu. Violettiin taittava sininen väri ei ehkä sittenkään... Jos asiasta haluaa löytää jotakin positiivista, niin ainakin NCS-värijärjestelmä tulee tutuksi. Tummuus ja värin määrä ovat maalissa jo ok, enää täytyisi saada se sävy kohdalleen.

Tapetti, otto 2

Carlucci di Chivasso - Silky

Hieman mönkään menneen tapettiepisodin jälkeen järjestimme ajatuksiamme uudelleen. Edellistä korvaava tapetti tuli siten valittua ja tilattua ja kuinka ollakaan: lopullinen väri yllätti minut (taas). Ei sillä, että olisimme (taas) ostaneet väärän väristä tapettia, vaan sillä, että tilasimme ainakin omasta mielestäni hieman normaalista väriskaalastamme poikkeavan tapetin.

Seinävärikin valittiin uudemman kerran ja tällä kertaa sävyksi arpoutui NCS S 0505-R70B:

Saapa nähdä, kuinka hurja(n hieno) olohuoneesta tulee. Tänään maalataan!

Projekti-idea: olohuonevalot

Ketjutettava ja mikrokontolleri-ohjattava RGB-seinävalomoduuli.

Taas olisi protoiluvaihe täysillä menossa. Datalehden mukaan Adafruitin Neopixel -tuotenimellä myymät RGB-ledit (ws2812) tuottavat täysillä palaessaan noin 2100mcd valoa 120° kulmassa. (ks. myös testi, jossa 8x8 matriisi tuotti 335.1 Lux => 335,1 / 8 / 8 = 5,25 Lux per led, mittausetäisyyttä ei mainittu) Ajattelin kokeilla, josko linssin lisäämällä valoa saisi suunnattua ja siten valaisemaan kapeampaa aluetta, mutta kirkkaammin (ks. teoriaa aiheesta). Sattumalta Salolainen Ledil tekee juuri sopivia teholedeille tarkoitettuja linssejä.

Tässä vaiheessa idea on lähinnä ajatuksen ja hienon suunnitelman asteella, mutta tarkoituksena olisi tehdä 6 kpl ketjutettavaa valomoduulia, jotka sitten laitettaisiin heijastamaan hienoja kuvioita olohuoneen seinälle. Koko systeemiä ohjattaisiin Adafruitin Trinketistä, IR-vastaanottimesta ja valomoduulista koostuvalla ohjausyksiköllä.

Piirilevyn ja linssin mitat: (L)12,5mm x (P)38,1mm x (H)12mm.
Kotelo: esim. SuperTronic PP40 (pdf, Triopak tuotesivu)
Linssi: Ledil Lisa XP - SS (pdf, Ledil tuotesivu, Farnell tuotesivu)
Linssi: Ledil Lisa O1 Smooth Spot (pdf, RS Components tuotesivu) edit 27.1: tilasinkin tällaiset, sillä mielestäni Osram Platinum Dragon -ledin mitat vastaavat paremmin Neopixel -ledin mittoja.

Kuten protoiluun kuuluu, vielä pitäisi selvittää muutamia avoimia kysymyksiä:

• mikä on maksimietäisyys valomoduulien välillä ennen kuin led ei saa datasignaalista selvää ja onko ajattelemani 80cm välimatka liikaa
• mistä linssejä saa ostaa ilman, että postikulut tuplaavat hinnan edit 27.1: Tilasin nämä Triopakin kautta RS Componentsilta.
• riittääkö ledin valoteho heijastamaan valokuvion seinälle muulloinkin kuin säkkipimeässä
• virtalähde?

Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan. Niin tälläkin kertaa.

Yöllisiä kielikuvia

Tapetinvalintaa. Jotakin vanhaa ja jotakin uutta.

Olohuoneprojektimme on edennyt siihen vaiheeseen, että pitäisi taas pystyä valitsemaan tapetti. Taas, sillä englannista jo tilatut ja toimitetut 5 rullaa (Laura Ashley Josette Duck Egg -tapettia) olivat aivan liian vaaleita siihen nähden mitä olimme ajatelleet. Ovat muuten myynnissä sopuhintaan, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Puolenyön paikkeilla suunnitelmaa edistäessämme huomasin nauravani omaa kielenkäyttöämme ja sitä, millaisia ajatuksia yritimme viestiä toisillemme. Tulevan tapetin pitäisi olla ilmeisesti jollakin tavalla urbaani, moderni, hohdokas, abstrakti tai boheemi sekä sisältää glamouria ja glitteriä ja vieläpä mieluusti kaikkia samaan aikaan. Us-ko-ma-ton-ta.

Sohva työmaalla

Seinä tasoitettu maalausta varten, kello noin 01:30.

Olohuoneessamme on tähän saakka ollut edellisen asukkaan remonttirullasta seinälle loihtima pystyraitatapetti. Kyseisten tapettien väri ei ole koskaan ollut aivan niitä suosikkejamme, mutta jostakin syystä olohuoneen pintojen remontointi on vain jäänyt - aina tähän saakka. Tuumasta toimeen: vanhat tapetit alas, uusien valinta, seinien tasoitus, maalaus ja yhden seinän tapetointi. Helppo ja nopea juttu, ainakin näin paperilla.

Usein tämä ajatusmalli putoaa takaisin todellisuuteen juuri tässä vaiheessa. Samalla kun odotellaan tilattuja tapetteja ja jännitetään niiden väriä, olohuoneelle pitää antaa muovikuorrutus sitä loputtomalta tuntuvaa tasoitus-hiomis-yök-vieläkö-tätä-riittää -prosessia varten.

Yöllisiä ajatuksia

Aika kuluu toisinaan kuin siivillä.

Öisin tapahtuu kaikenlaista. Useimmat meistä tietenkin nukkuvat, mutta joskus syystä tai toisesta nukkumiselle pääsääntöisesti varattu aika kuluu aivan muissa puuhissa. Parin edellisyön aikana tekemälläni mietinnällä päädyin seuraavankaltaiseen, omiin kokemuksiini perustuvaan esimerkkilistaukseen asioista, jotka tavalla tai toisella pyrkivät pitämään muutoin selväjärkistä ihmistä öisin valveilla.

• Lapsi tekee sängyn nukkumakelvottomaksi. Käärmeen lailla unissaan pyörivä kaksivuotias, noin esimerkiksi. Kipeä lapsi on tietysti aivan oma lukunsa. Kello kahden lakananvaihtojumppa ylentää mieltä, koska sitä vain jotenkin tietää, että saman jumpan saa tehdä parin tunnin sisällä uudelleen. Ja uudelleen.
• Urheilu ja uni. Oikein ajoitettuna ne tukevat toisiaan, väärin ajoitettuna sulkevat toisensa pois. Henkisen muistikirjan kulmaan voisi tässä yhteydessä kirjoittaa, ettei klo 23 paikkeilla kannata harrastaa hikiliikuntaa, mikäli haluaa nukkumaan ennen klo 01:30.
• Oma vapaa-aika: päivätyössä käyvän ihmisen vaimo ja lapset sekä tarvitsevat että ansaitsevat aikaa yhdessäoloon. Siten joskus ainoa mahdollinen omien projektien edistämiseen sopiva aika vain sattuu olemaan niiden pienien tuntien paikkeilla.
• Hump, hump, hump, kuuluu naapurin diskokaiuttimesta. Kerrostalo-asunto ja kotibileet != hyvä juttu, etenkään arki-iltoina.
• Kipu ei kysy ajankohtaa. Mikäli hammassärky tai sijoiltaan mennyt olkapää tai joku sellainen sattuu tapahtumaan sellaiseen aikaan, että pitäisi olla nukkumassa, niin ei varmasti tule nukuttua.
• Hyvää kirjaa tulee usein luettua siihen saakka kunnes se putoaa otsalle. Hyvää kirjaa jaksaa usein lukea tosi pitkälle.
• Hyvät ajatukset vaativat jatkuvaa kehittelyä kunnes ne ovat valmiita. Hyvät ajatukset saadaan usein hieman väsyneenä. Aamulla yritetään sitten muistaa, mitä tuli yöllä mietittyä.
• Siirtymät paikkojen A ja B välillä. Useimmiten A = oma koti ja B = mummola, koska lapsia on helpointa siirtää niiden nukkuessa.
• Neuvotteluiden venyminen pitkälle yöhön kysyy turnauskestävyyttä ja siten kompromisseihin on ilmeisesti helpompi myöntyä. Mikäli yölliset neuvonpidot tapahtuvat esim. lasten kanssa ja koskevat vaikkapa sitä, missä kukakin nukkuu, lopputulos on lähes aina sama - kaikki nukkuvat isän ja äidin sängyssä. Paitsi isä, joka nukkuu sohvalla.

Mikäli yön pituutta mitattaisiin syvän unen jaksoissa, viimeiset kolme yötä ovat olleet melko lyhyitä. Listalla mainituista yhdeksästä asiasta meidän perhe on kokeillut ainakin kuutta...