2.10.2013

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 6

Suutari kätevä seikkailee.
Aivan ensimmäinen työmatkafillarini kunnostusprojektia käsittelevä postaus päättyi nahkapaikkaan ja oikeastaan koko pyöräprojektini sai tietyllä tavalla alkunsa näistä nahkaisista kädensijoista. Taannoin löytämäni Walnut Studiolo:n nahkagripit olivat mielestäni niin hienot ja yksinkertaiset tehdä, että minunkin piti päästä kokeilemaan omia taitojani.

Pienenä kannustimena toimi myös halu olla maksamatta 32 USD (+ postikulut) tuotteesta, joka periaatteessa on vain kaksi sopivankokoista nahkapalaa ja pätkä narua. Kädensija-ajatus sitten vain lähti normaalilla tavalla hieman käsistä ja paisui koko pyörän kunnostusprojektiksi.

Ensimmäinen kierros ja tarvikkeet

Mittaa kahdesti, leikkaa kerran.
Walnutin ja muiden samankaltaisten grippien speksien tutkimisen jälkeen materiaaliksi valikoitui parkkinahka. Pikagooglaus ei tuottanut mainittavaa tulosta Turun alueella toimivista parkkinahan vähittäismyyjistä, joten päätin kokeilla onneani suutariliikkeistä.

Länsikeskuksen suutari ja avainpalvelu osoittautui ainoaksi suutariliikkeeksi, jossa minun tarvitsi edes käydä. Hyvää palvelua ja hyviä vinkkejä kaupantekijäisiksi tarjoillut myyjä luopui noin 30x30cm -kokoisesta mustasta parkkinahkapalasta ja neljästä metristä vahapintaista valkoista narua siedettävään 20 euron hintaan. Euron ja Usa-dollarin nykykurssilla säästin siis noin 5 dollaria plus postikulut, mikäli hintaa verrataan Walnutin grippeihin. Tämä jos mikä on diy:tä parhaimmillaan - ei säästöä, vaan tekemisen meininkiä!

Halkaisija kertaa pi = tarvittava leveys?
Kuvien järjestys on hieman väärä, sillä oikeasti aloitin kahvojen tekemisen mittaamalla ohjaustangon halkaisijan. Työntömitta kertoi tangon olevan 22,4 mm paksu. Pikaisella laskutoimituksella tarvitsin siis 22,4 * pi = 70,37mm, eli noin 70 mm leveän nahkakaistaleen per kädensija. Kädensijojen pituus (vai leveys?) on pitkälti makuasia, omani tein 125mm mittaisiksi aiempien kädensijojen ja omien käsieni mittojen mukaan.

Reiät valkoiselle vahanarulle syntyvät näppärästi naskalilla.
Kun mitat olivat selvillä ja nahkapala leikattu, nahkan reunoille piti saada siisti rivi reikiä. Esirei'ittäminen on oikeastaan ainoa tapa saada lopputuloksesta siisti ja välttää hermoromahdus tikkausvaiheessa. Helpoiten tämä kävi millimetrin ruudukolla olevan paperin avulla. Merkitsin paperiin pisteen 2mm välein 2mm etäisyydelle reunasta ja teippasin paperin kiinni nahkapalaan, jotta reikärivi ei rei'ityksenkään jälkeen kiemurtelisi. Reikien etäisyyden vedin hatusta sen perusteella, mikä näytti mielestäni hyvältä.

Tikkausta vaille valmis nahkagrippi polkupyörän tankoon.
Reiät tein Motonetistä ostamallani naskalilla (3,90e), kokeiltuani ensin sormieni rei'ittämistä kuvan oikeassa reunassa näkyvällä neula/nahka/teippiviritelmällä.

Intoa puhisten tein heti perään toisen samanlaisen, ikään kuin sarjatyönä.
Kun grippien nahkaosat olivat valmiit, ne tuli tikata kiinni tankoon. Tässä vaiheessa kokeilin tekemiäni grippejä tankoon ensimmäistä kertaa ja yllätyin hieman. 70mm leveys ei laskelmista huolimatta riittänyt kiertymään tangon ympäri, vaan nahkan reunojen väliin jäi hieman yli puolen sentin rako. Mittaa kahdesti, leikkaa kerran, vai miten se taas menikään...

Toinen yritys

Uusi pala, uusi alku.
Itseni tuntien ostin tarkoituksella tyrimisvaraa sisältävän palan parkkinahkaa ja toinen kierros sujuikin jo huomattavasti nopeammin. Nahkaa leikkasin tällä kertaa saksilla, aiemman mattopuukolla veistelyn sijaan.

Reikiä. Oikeasti palan koko on 78mm x 125mm.
Kokemuksesta viisastuneena tein pienen koepalan, jonka avulla päädyin 79mm leveyteen. Kokeilemani perusteella nahka venyy kastuessaan, joten kutistin mittoja vielä millillä. Käyttämääni tankoon sopineet lopulliset mitat olivat siten 78mm x 125mm.

Vahanarua ja neula.
Gripit kiinnitin suutarin myymällä vahapintaisella narulla. Työstövaran huomioiden varasin yhteen grippiin noin 140cm narua. Naruja tehdään eri värisinä, joten värikoodaus lienee mahdollista tässäkin kohtaa.

Kaksipuoleinen teippi kiinnitetään ennen kastelua.
Kiinnittämiseen sain hyviä vinkkejä Walnutin how-to -videosta. Kaksipuoleinen teippi helpottaa tikkausprojektia huomattavasti sekä auttaa grippiä olemaan pyörimättä tangossa. Käyttämäni teippi muistuttaa rakenteeltaan hieman retkipatjoista tuttua solumuovia, eli se ei ole aivan samanlaista kuin Walnutin videossa näkyvä ohut teippi.

Kädensija, teippi ja kylpyvesi.
Pesu pehmentää kovanahkaisimmankin tyypin.
Vesikylpy tekee nahkasta pehmeää ja venyvää, jolloin grippien asennus on helpompaa ja lopputuloksesta tulee siisti. Walnutin videolla kaksipuoleinen teippi oli kiinnitetty grippiin ennen nahkan perinpohjaista kastelua ja koska parempaa tietoa teipin pysyvyydestä minulla ei ollut, päätin tehdä samalla tavalla. Kelluttelin nahkapalaa vedessä ja veden alla noin kymmenen minuutin ajan, jonka jälkeen kuvassa näkyviä ilmakuplia ei enää tullut pintaan. Teippikin vaikutti kestävän tällaisen käsittelyn oikein hyvin.

Kiinnitys

Kädensijaa sovittamassa.
Ennen teipin suojakalvon irrottamista mallailin ja muotoilin kädensijan tangon ympärille. Samalla oli hyvä todeta kädensijan sopivuus ja tikkausten sijainti suhteessa hallintalaitteisiin. Tässä vaiheessa huomasin myös siirtää mainitut jarru- ja vaihdevivut hieman kauemmas asennuksen helpottamiseksi.

Teipin suojakalvo irti.
Kädensija paikoillaan, lankaa vailla valmis.
Tikkaukseen käyttämäni vahanaru on melko liukasta, joten ensimmäisen solmun tein varioimalla kirurginsilmukkaa. Toinen mahdollisuus olisi ollut puolittaa naru Velo Orangen ohjeista löytyvän mallin mukaan. Tikkausvaihtoehtoja kävin etsimässä Ian's Shoelace Siteltä, käyttämäni tikki on alkusolmua vaille one-handed lacing.

Mistä tätä narua oikein tulee?
Pitkähkö naru on paikoitellen hankala hallita etenkin tikkien alkupäässä, mutta kärsivällisyys ja vakaa käsi palkitaan.

Suora tikkaus. Ensimmäisten reikien läpi menee kaksi kierrosta.
Kiristys on helpointa tehdä vasta kun tikki on valmis.
Kirurginsilmukka ja ylimääräisen langanpään piilotus.
Tikkauksesta ylimääräiseksi jäävä lanka on helppo piilottaa vetämällä se neulan avulla kahvan sisään. Tämän jälkeen jarru- ja vaihdevivut voi asentaa takaisin omille paikoilleen.

Valmis kädensija.
Lopputulos on mielestäni hieno. Aivan Walnutin tasoinen tuotos tämä ei tietenkään ole, mutta toisaalta olen ammatiltani ohjelmistosuunnittelija enkä nahkatuotevalmistaja. Onnistuneen suorituksen jälkeen tein heti perään toisen samanlaisen toiselle puolelle tankoa, eikä aikaa kulunut enää yhtä kauan. Nahkaa jäi vielä triathlon-tangonkin päällystämiseen.

Liikeidea opiskelijalle?

Sopivan sablonan (ja edullisten työkalujen) kanssa näitä tekee helposti useamman parin illassa. Koska materiaalit eivät maksa hunajaa, periaatteessa tässä projektissa piilee pieni puhdetöiden mahdollisuus. Parinkymmenen euron ulosmyyntihintaan (per pari) materiaalikustannusten, käytetyn ajan ja jakeluportaan katteiden suhde alkaisi olla mielekäs, eikä suutaria tarvitsisi ehkä leikkiä aivan jokainen ilta. Paikallisten pyöräliikkeiden kautta olisi ehkä mahdollista saada pieniä eriä myyntiin. Koska tuote on Ikea-litteä, myyntipakkaukset voisi taiteilla ja tulostuttaa kartongista, eikä varaston tarvitsisi olla järin suuri. Oman logo-leimasimen 3D-tulostus / cnc-koneistus (tai punsselin tai kirjainmeistisarjan ostaminen) ei liene kovinkaan kallis kustannus, mutta tuotteen ulkonäköä se kohottaisi kummasti.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti