10.9.2013

Työmatkafillarin muodonmuutos, osa 1

Tähtipyörä Moxie Trekking, lähes lähtötilanteessa kauppareissun jälkeen.
Pelastin pari kuukautta sitten isän vanhan fillarin päätymästä roskalavalle. Pidän pyörän runkogeometriasta (toisin kuin isä) ja ajattelin, että pyörä sopisi hyvin työmatkakulkineeksi. Noin 150 kilometriä myöhemmin ajatukset pyörän käyttökelpoisuudesta eivät ole liiemmin muuttuneet, vaikka paksu geelihöttösatula yrittikin pari kertaa tunkeutua jonnekin minne sen ei todellakaan olisi pitänyt (vaihdoin satulan, fyi).

Viime viikonloppuun saakka tämä Norjassa valmistettu, Shimanon Acera jarru- ja vaihdeosilla varustettu Tähtipyörä Moxie Trekking 7Speed saikin olla yhtä susirumassa kunnossa kuin silloin kun sen sain - jumiutuneita takajarruja ja stemmiä myöten.

Purkukunnossa

Rehellisesti sanottuna minua hieman hävetti ajaa noin uskaliaasti nimetyllä ja kaamean ysäristi violetti-harmaaksi liukuvärjätyllä pyörällä. Koska pyörä oli valmiiksi ruma ja en ollut sijoittanut pyörään nk. "pennin jeniä", ajattelin kokeilla jotakin, mitä en ole koskaan ennen kokeillut ja tuunata pyörästä ihan omintakeisen makeisen. Samassa yhteydessä voisin sitten fiksata jumittuneen takajarrun ja säätää tangon korkeuden sopivaksi.

Keula puoliksi purettuna, stemmi tiukasti jumissa.
Aloitin mielestäni helpoimmasta päästä ja purin pyörän ohjauslaitteet pois. Työkaluiksi riittivät 6mm ja 8mm kuusiokoloavaimet, ristipäinen ruuvimeisseli sekä isot putkipihdit ohjainlaakerin renkaan löysentämistä varten. Pyörän takaosassa oli hieman enemmän työtä kiinteiden lokasuojien ja tarakan irrottelun kanssa. Pieni yllätys tuli vastaan myös ketjujen ja rattaiden kohdalla, sillä vaikka paljon olen elämässäni likaa nähnyt, niin tässä tuplattiin kaikki aiemmat ennätykset. Ilmeisesti voiteluun on viimeisen 10 vuoden aikana käytetty pelkkää CRC-tyyppistä p**kamagneettirasvaa ja jälki oli sen mukaista. Yritin ottaa moskasta kuvan, mutta kamerasta halkesi linssi tai sitten minulla ei vain ollut puhtaita käsiä vapaana kuvan ottamista varten, mene ja tiedä.

Lähiömaalari

Aikataikasauva sanoo *pim* ja pyörä muuttuu osiksi!

Hieman aikaa eteenpäin pikakelaten sain pyörän rungon viimein esille ja suojattua maalausta varten. Alaputkessa olleen Trekking -tekstin sekä ohjausputken Tähtipyörä-tarran raaputin irti mattopuukolla, hiomapaperilla ja kynsilakanpoistoaineella. Samaa 80/120 -rakeista hiomapaperia näytin myös tangolle, sekalaisille pikkuosille sekä toisesta pyörästä irrottamalleni triathlon-tangolle. Satulaputkea en vielä lähtenyt hiomaan, koska en ollut siihen kuuluvasta väristä aivan varma.

Maalausteline = tolppa, pari narua ja rautalankaa.

Spraymaalaukseen soveltuvien harrastetilojen määrä on kerrostaloasunnossa verrattain vähäinen, joten päätin ulkoilla hieman. Lähistöllä metsänreunassa on hylätty matto/lentopalloteline, joka soveltui maalauspaikaksi vallan hyvin. Lähiömaalarin tarvitsemat tarvikkeet kulkivat kätevästi muovipussissa:
  • Maalia (Kiiltävä valkoinen Motox AT alkydimaali, 3,90e @ Motonet)
  • Spraypullon pistoolikahva (6,90e @ Motonet)
  • Rautalankaa
Taivaanrannan maalari valmistautuu.
Kiinnittelin osat erilaisilla rautalankapatenteilla tolpan tukinaruihin ja sekoittelin pullon valmiiksi. Tällaisen maalauspaikan ongelmana on heinästä nouseva pikkuroska, joka tarttuu tuoreeseen maaliin melko mukavasti. Maalaussuunnat ja askelmerkit kannattaakin katsoa valmiiksi, jotta varsinaisen maalauksen aikana ei tulisi pölistäneeksi puolta peltoa ilmaan.

Valmis tuote kuivumassa.
Maalipurkin kyljessä olevia ohjeita kannattaa noudattaa, mikäli haluaa lopputuloksesta edes välttävän. Spraypurkit myös usein pärskivät isoja pisaroita suutinta painettaessa tai vapauttaessa, joten maalaaminen kannattaa aloittaa varsinaisen kohteen ulkopuolelta. Sumutin kuvassa näkyviin osiin koko purkillisen väriä useina ohuina kerroksina ja onnistuin jopa välttymään maalivalumilta. Nyt runko ja etuhaarukka täytyisi vielä pohjustaa loppuun, jotta pääsen ensi viikonloppuna maalaamaan seuraavaa väriä.

Suutari kätevän iltapuhdetyöt

Prototyyppi 1 työpajassa.
Pyörään suunnittelemani värimaailma on tiukan mustavalkoinen. Olen viime aikoina innostunut ajatuksesta hankkia Brooksin nahkasatula, mutta sellaisen rinnalla muoviset tai vaahtomuoviset kädensijat olisivat vähintäänkin karkea tyylirikko. Ajatuksen vuoksi kävin hakemassa lähisuutarilta mustaa parkkinahkaa (2mm paksu n.30x30cm pala maksoi 20e) ja kokeilin kädentaitojani taas aivan uudessa taiteenlajissa.

Mielestäni tällaisissa diy-jutuissa kannattaa tehdä niin hyvää kuin omista käsistä suinkin lähtee. Suutarin hommissa olen täysi noviisi, mutta lopputulokseen olen sen verran tyytyväinen, että kirjoittelen tästä lisää seuraavassa jaksossa. Yritystä, erehdystä ja onnistumisiakin on siis luvassa.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti