17.6.2013

Laattaparatiisi

Lyhyt sukellus kotikaupunkini historiaan (Wikipedia) valaisee Turun nimen olevan muinaisvenäläistä alkuperää.
Sana turku tulee yleisesti hyväksytyn teorian mukaan muinaisvenäjän sanasta tǔrgǔ, joka tarkoittaa ’toria’. [Wikipedia, Keskiajan Turku, lainattu 7.6.2013]
Nykyisin sana "Turku" kuvastaa kaupungin kevyen liikenteen väylien rakennetta 2000-luvun rullaluistelijoiden näkökulmasta. TuRRrrRRrrku rakastaa laattoja.

Geolabyrintin Edison

Viime aikoina olen kiinnittänyt huomiotani entistä enemmän kaupunkimme katukiveyksiin. Tämä siksi, että olen alkanut kulkemaan osan työmatkoistani rullaluistimilla. Kyseisen matkan olen sittemmin koettanut tulla useampaakin eri reittiä pitkin, mutta toistaiseksi en ole löytänyt mielestäni järkevän mittaista reittiä, jonka varrella ei olisi liikaa laattoja, mukulakiveä, huonokuntoista asfalttia tai hiekkatietä. Google/Bing maps ja Turun seudun karttapalvelun mittaustoiminto ovat olleet korvaamaton apu tässä harrastuksessa ja umpikujien löytämisessä - mutta aivan kuten teorioiden kanssa usein käy, on käytäntö tässäkin tapauksessa osoittanut aivan muualle kuin se alkuperäinen kaunis ajatus.
Humalistonkatu / Ratapihankatu
Jossakin syrjäseuduilla reittivalinnan vaikeuden ja huonokuntoisuuden vielä ymmärtäisi, mutta kulkemani (noin 9km) matka etenee Suomen kolmanneksi suurimman kaupunkialueen keskustan läpi. Sama reitti sijoittuu kokonaisuudessaan alle 4km säteelle Turun absoluuttisesta ydinkeskustasta (=kauppatori), joten hieman tämä minua ihmetyttää. Turun peräkylä-statuksesta voidaan kosmopoliittien (ja turkulaisvitsejä tuntevien) kanssa tietenkin väitellä vaikka maailmanloppuun saakka, mutta tämä ei poista tosiasioita. Fakta on, että työmatkani A- ja B-pisteen välille mahtuu useampi tusina kirjaimia, joiden kohdalla kierrän luistelukelvottomia osuuksia.

Laatta lentää

Ratapihankatu
Kaupunkialuetta uudella tavalla tutkittuani olen myös lähes varma siitä, että joku kaupungin kaduista vastaavassa virastossa on tehnyt taatusti lihavan diilin betonilaattoja valmistavan yrityksen kanssa. Paperilla Turun kevyen liikenteen väylät ovat toki kunnossa, eli leveyttä riittää ja päällystetty on. Kysynpä nyt kuitenkin, että mikä järki pakottaa laatoittamaan kolmen metrin levyisestä väylästä noin kaksi kolmasosaa? Pari metriä leveä laatoitus kumpuilee talven aikana muistuttamaan lähinnä perunapeltoa ja lopputuloksena ainakin luistellen eteneminen on jopa vaarallista tai ainakin perin epäsujuvaa.
Uudenmaankatu
Helppo pääsy maanalaiseen kunnallistekniikkaan on tässä yhteydessä huono peruste: laattojen vieressä kulkeva kapea "tasainen" päällyste on monin paikoin kaivettu auki, paikattu, kaivettu uudestaan auki, paikattu taas ja vielä kerran kaivettu auki. Käsittääkseni kaivinkoneella kaivaa kaksi metriä siinä missä yhdenkin, eikä asfaltti voi isoina klöntteinä ostettaessa olla kovin paljon laatoittamista kalliimpaa. Mukulakiveyksen paikoittaisen käyttämisen minä vielä kaupunkia historiallisista näkökulmista tarkastellen ymmärrän, mutta kaikkien kaupunkialueen kevyen liikenteen väylien laatoittamista en.


Kun tähän laattaparatiisiin lisätään kaikki satunnaiset soraa kylvävät tietyöt ja muut liikenteen vaarat, on rullaluistelu keskustassa melkomoisen jännittävää puuhaa! Siinä sompaillessa olen tullut miettineeksi, josko nykyinen kaupunkimme nimi - Turku - tulisi sittenkin päivittää lähemmäs nykyaikaa. Tästedes voisimme kirjoittaa sen hieman useammalla R-kirjaimella oikeamman kaupunkikuvan saamiseksi: TuRRRRRRRRku. Näin ainakin minun luistimeni sanovat.

P.S. En käytä esim. polkupyörää kahdesta syystä: 1. kaupungissa pyöräily on mielestäni tylsää ja 2. oma polkupyöräni on ajokelvottomassa kunnossa. Lisäksi luistelussa on todistetusti extreme-fiilistä. Kokeilkaapa vaikka kurvata normaalista matkavauhdista Tuomiokirkkotorille...

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti